Return to Home Page

AN ORTODOKSINEN VASTAUS PARIISIN KOULUKUNNAN JA SEN
VASTUSTAJIEN KYMMENEEN KÄSKYYN

”Olemme matkalla ei-minnekään”

(Talking Heads – yhtyeen laulun sanojen mukaan)

Nyt, kun Pariisin ortodoksisen koulukunnan Venäjän vallankumouksen aikoihin eläneet edustajat ovat viimeisten 25 vuoden aikana lukumäärältään jatkuvasti vähentyneet ja ovat pian katoamassa keskuudestamme, on sopiva aika tarkastella heidän kirjoittamattomia ”käskyjään”. Postmodernit historioitsijat alkavat varmaankin kiinnostua heidän modernistisista reaktioistaan, joihin heidän filosofiansa perustuu, samoin kuin heidän traditionalististen vastustajiensa niihin tuottamista vastareaktioista. Kun siis nuo, joihin 20. vuosisadan alun rappio on lyönyt leimansa, ovat nyt kuolemassa pois, saattavat heidän vanhanaikaiset ”modernisti”- ja ”traditionalisti”-ideologiansa olla tuleville sukupolville kiinnostavaa tutkittavaa. Vakuutamme lukijoillemme, että olemme viimeisten 30 vuoden aikana joko kuulleet tai lukeneet tarkemmin määrittelemättömistä lähteistä jokaikisen, äärimmäisimmänkin, noista ”käskyistä”. Siksi annamme myös oman kokemuksemme pohjalta ortodoksiseen kristillisyyteen perustuvan, mahdollisimman tasapainoisen vastauksen näihin modernistien ja traditionalistien ”käskyihin”. Haluamme vakuuttaa lukijoille, ettei tämä artikkeli perustu jurisdiktioiden välisille eroille. ”Pariisin koulukunta” kuten traditionalismikaan ei ole maantieteellinen tai jurisdiktionaalinen käsite, vaan henki. Olemmehan kuulleet modernistisia, traditionalistisia ja ortodoksisia näkökantoja kaikista jurisdiktioista, ja on selvää, että äärimmäisiä mielipiteitä voi kuulla ja lukea kaikkien niiden sisällä.

I käsky

Modernistit: Meidän täytyy sopeuttaa uskomme läntiseen humanismiin. Me, eliitti, jo elämmekin läntisellä tavalla ja pidämme siitä, joten seuraavaksi koko ortodoksinen kirkko on mukautettava läntiseen humanismiin, rationalismiin, ekumenismiin ja vapaamuurariuteen, johon monet meistä kuuluvatkin. Oman asenteemme ympäröivää maailmaa kohtaan voimme osoittaa toteuttamalla ehtoollisyhteyttä. Tuon maailman kanssahan jo olemme yhteydessä, ja pyhitämme sen läsnäolollamme.

Traditionalistit: Me emme missään tapauksessa hyväksy mitään läntisestä maailmasta. Se on paha, pelastuksen ulkopuolella eikä se voi tulla pyhitetyksi. Se on meille anateema, emmekä halua sen kanssa mitään vuoropuhelua, ettei se saastuttaisi meitäkin. Me analysoimme, kritisoimme ja paljastamme sen harhaopit yksityiskohtaisesti. Olemme turvassa ainoastaan silloin, kun saarnaamme menneiden aikojen hurskauselämää ja eristämme itsemme kaikesta uudesta, sillä sehän on aina negatiivista. Meidän täytyy uskollisesti toistaa ja tuottaa uudelleen kaikkea vanhaa, emmekä saa rohkaista minkäänlaista luovuutta.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, puhutte kuin sielunne olisivat sairastuneet hengelliseen sairauteen. Kuin kaksiteräinen miekka, tämä sairaus johtaa teidät lankeamaan pois Kirkosta sen väärän oletuksen vallassa, että olette sille uskollisia. Kun olette menettäneet vapautenne Kristuksessa, olette joutuneet omien ideologioittenne uhreiksi – olette sitoneet itsenne niihin. Meidän pitäisi ajatella pikemminkin Jumalan rakkautta ja rakkautta lähimmäistämme kohtaan. Meidän pitäisi ajatella tottelevaisuuttamme Kristuksen käskyille, Raamatulle, apostoleille, pyhille ja koko Traditiolle, jonka on inspiroinut Pyhä Henki, Totuuden Henki. Pelastus on Ristin kautta, emmekä me poikkea siitä oikealla emmekä vasemmalle. Meidän on pakko elää yhä länsimaisemmassa maailmassa. Siksi meidän pitää pystyä puhumaan sille, antamaan esimerkki ja jakamaan tietoa itsestämme ja arvoistamme – ja tarpeen tullen puolustamaan niitä. Me emme tee kompromisseja missään olennaisessa, mutta meidän pitää toki säilyttää puheyhteys lähimmäistemme kanssa ja osoittaa heille millainen uskomme on, millainen on rakkauden Jumala. Teemme tämän, koska uskomme inkarnaatioon ja ylösnousemukseen, mikä tarkoittaa, ettemme tukahduta Henkeä kompromisseilla, kuten esimerkiksi ehtoollisyhteydellä.

II käsky

Modernistit: Meidän täytyy tehdä uskomme älyllisesti hyväksyttäväksi ei-uskoville sulauttamalla siihen humanismia ja modernisoimalla sitä sopimaan nykyajan filosofioihin ja elämäntapaan. Me vastustamme Tradition salamyhkäisyyttä. Meidän täytyy kehittää humanistinen, rationaalinen ja moderni ortodoksinen ideologia. Meidän täytyy sen tähden eliminoida uskostamme kaikki mysteerit ja samoin kaikki aikansa eläneet viittaukset paholaiseen ja helvettiin.

Haluamme esitellä uuden uskomme, joka on saatu muistuttamaan humanismia omaksumalla valikoituja opetuksia sellaisilta pyhiltä kuin Simeon Uusiteologi, Nicholas Cabasilas ja Serafim Sarovilainen. Meidän pitäisi myös tuoda esiin loistavia gnostikoita ja älyköitä kuten Arius ja Origenes, jotka pitäisi nyt kanonisoida; ovathan he olleet epäoikeudenmukaisesti syytettyinä väitteestään, ettei helvettiä ole olemassa. Meidän mallimme on Bukharjevin, Solovjevin ja Berdjajevin filosofia ja isä Sergei Bulgakovin ja hänen hengellisten seuraajiensa sofiologia, jotka aineellistuvat suomalaisten ortodoksikirkkojen luterilaistyyppisissä puhtaissa ja moderneissa linjoissa.

Traditionalistit: Meidän uskomme on puhdas, emmekä me sekoita sitä harhaoppeihin, joita kaikkialla vaikuttavat demonit ovat inspiroineet. Humanismi on itsepetosta. Filosofit ovat matkalla helvettiin.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, psalmista sanoo näin: ” Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.” Ps. 85:10. Me seuraamme ylösnoussutta Kristusta, tosi Jumalaa ja tosi Ihmistä, Jumalan sanaa ja viisautta, ja elämme Hänessä Pyhän Hengen kautta. Pyhän Kolminaisuuden nimessä me saarnaamme sekä Hänen totuuttaan että Hänen armoaan.

III käsky: Kirkkomme

Modernistit: Papisto hallitsee kirkkoa. Meillä pitäisi olla maallikoiden Kirkko, joka kunnioittaa jokaista menneisyydessä vaikuttanutta maallikkoa kuten Nicholas Cabasilasta ja Aleksei Homjakovia, joiden kirjoituksista tosin huolellisesti sensuroimme kaiken, mikä on vastakkaista omalle filosofiallemme. Meidän tulee myös vastustaa luostareita ja hävittää ne, sillä ne ovat salamyhkäisiä mysteerikulttien linnakkeita. Näin voimme varmistaa, että kaikki piispat tulevat leskipapiston joukosta. Siten voimme ylläpitää vaikutusvaltaamme heihin. Useimmissa veljestömme seurakuntatapaamisissa ja konferensseissa tulemme hallitsemaan seurakuntien ja hiippakuntien neuvostoja ja ihmisten mieliä, ja niin meillä on demokraattinen Kirkko - Kirkko, joka on täydessä kontrollissamme. Papiston vastainen voittomme on täydellinen, kun saamme muutettua kaikki seminaarit yliopistojen tiedekunniksi. Siellä pappiskokelaat voivat opiskella vain hyödyllisiä oppiaineita kuten filosofiaa, psykologiaa ja sosiologiaa, ja siellä heidät voidaan myös salaisesti johdatella vapaamuurariuden pariin. Meidän täytyy aina varmistaa, että jurisdiktioitamme hallitsevat vapaamuuraripiispat tai ne, jotka ovat suosiollisia veljeskunnallemme. Papisto käyttää papinkauluksia kuten protestantti- ja katoliset kollegansa.

Traditionalistit: Maallikot ovat meitä alemmalla tasolla. Ankara munkkeus ja piispojen kaikkia yksityiskohtia ja toimintoja koskeva ohjaus ovat pelastuksemme kannalta oleellisia. Seurakuntien pitäisi muistuttaa luostareita, joissa kaikki valta on annettu papeille, joiden itsensä pitäisi elää kuin munkit. Papisto pitää kouluttaa luostareissa, ja heidän tulee käyttää aina luostariasua. Meitä ei tosin ole paljon, mutta me olemme se pieni lauma, joka yksin pelastuu.

Ortodoksit: Kirkossa muodostamme perheen, joka koostuu yhdessä toistensa kanssa pelastuvista veljistä ja sisarista. Sana ”liturgia” merkitsee yhteistä palvelusta, siis yhteistä tehtäväämme, ja koko meidän elämämme tulisi olla liturgian toteutusta käytännössä. Luostarimme tarvitsevat kokelaita tavallisten ihmisten joukosta, munkkeja ja nunnia. Piispaehdokkaat voivat tulla luostareista. Luostarit auttavat seurakuntien ihmisiä, seurakunnat taas auttavat luostareita. Kirkossa toimimme yhdessä ja autamme toisiamme, koska olemmehan kutsutut rakastamaan lähimmäisiämme ja kunnioittamaan sitä kutsumusta, jonka Jumala meille itse kullekin on suunnitellut. Meidän yhteinen tehtävämme, liturgian toteutus, on tehdä Jumalan tahto, ilman ideologioiden painolastia. Papisto koulutetaan seminaareissa, jotka toteuttavat päivittäistä liturgista elämää, ja seurakunnissa. Asunaan he käyttävät normaalia ortodoksisen seurakuntapapin pukua.

IV käsky: Liturgiamme

Modernistit: Palvelukset ovat liian pitkiä ja monimutkaisia. Ne sisältävät liian huonotasoisia ja myöhäistä perua olevia kirkkoveisuja. Kirkkokalenterissa on liian paljon pyhiä, joille kaikille on kirjoitettu palveluksia. Ehkäpä monia noista pyhistä ei koskaan ole ollutkaan. Modernisoimalla voidaan suurin osa kalenterista uudistaa ja jopa poistaa. Palveluksia voidaan uudistaa, lyhentää ja joitakin osia niistä jopa jättää pois, koska ne ovat liian luostarityyppisiä. Joissakin Suuren viikon palveluksissa on antisemitistisia mainintoja, jotka pitäisi sensuroida. Ainoa palvelus, jota todella tarvitsemme, on eukaristiapalvelus. Arkipäiviksi sattuvat pyhäpäivät pitää siirtää viikonloppuihin. Lisäksi maallikoiden osallistumista on lisättävä. Maallikoiden pitäisi aktiivisesti ottaa osaa proskomidiin keskellä kirkkoa. Meidän pitäisi poistaa kuorot, ja saada kaikki ihmiset laulamaan yksinkertaisia, moderneja melodioita. Ikonostaasitkin voidaan poistaa, koska ne ovat tarpeettomia; onhan ne otettu käyttöönkin vasta 900-luvulla.

Me modernit ja koulutetut ihmiset emme tarvitse pyhyyteen ja sakramentteihin liittyvää salaperäisyyttä. Olemme järki-ihmisiä. Emme tarvitse oikeastaan kirkkorakennuksiakaan, joissa on liikaa ikoneita. Viettäkäämme ehtoollisliturgioita ja kokoontukaamme ihmisten kodeissa. Käyttäkäämme yksinkertaisia ehtoollisastioita. Myös papin vaatetukseksi riittää yksi palveluspuku, sekin malliltaan yksinkertainen. Itse eukaristiapalvelustakin voidaan yksinkertaistaa käyttämällä kreikkalaistyyppistä liturgiaa, joka kestää vain viitisenkymmentä minuuttia. Kirkkoon tuodaan mahdollisimman paljon tuoleja, jotta niitä riittää kaikille eikä ihmisten tarvitse istua lattialla. Liturginen kieli pitää modernisoida muistuttamaan nykypäivän käyttökieltä. Liturgian jälkeen meillä voi olla tapaamisia ja keskusteluryhmiä, joissa syömme ja juomme yhdessä. Siellä sitten voimme suunnitella todella tärkeitä sosiaalisen yhteistoimintamme muotoja.

Traditionalistit: Jumalanpalvelusta ei voi viettää muualla kuin varsinaisessa ortodoksisessa kirkossa, jossa on suljettu ikonostaasi kaikkine ikoneineen ja myös seinämaalauksia, jotka on maalattu tarkasti määrättyyn tyyliin. Mitään liturgista elämää ei voi aloittaa, ennen kuin kaikki nämä edellytykset on täytetty. Kukaan muu kuin pappi tai miespuolinen avustaja ei saa astua alttariin. Palveluksia ei pidä lyhentää, vaan pidentää, jotta ne muistuttaisivat luostaripalveluksia. Suuren viikon palveluksissa tulisi toistuvasti käyttää viittauksia pahoihin juutalaisiin. Viikonpäiville sattuvia juhlia ei koskaan voi siirtää viikonloppuun. Jos kirkkosi juhlapäivä sattuu arkipäivälle etkä kykene sitä viettämään, olet tehnyt synnin jättämällä juhlapäivän huomiotta. Kirkkokalenteria pitää noudattaa kirjaimellisen tarkasti. Liturgisen kielen tulee olla vaikeasti ymmärrettävää, jotta salaisuuden tuntu voitaisiin säilyttää. Kirkko saa olla kiinnostunut vain hengellisistä asioista.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, jokaisen seurakunnan pitäisi voida viettää palveluksia mahdollisimman täydesti ja perinteelle uskollisesti ottaen kuitenkin huomioon sen tosiasian, että monet papit joutuvat hoitamaan myös maallisen kokopäivätyönsä. Meidän tulee tukea toisiamme keskinäisellä rakkaudella. Seurakuntajumalanpalvelukset ovat lyhyempiä kuin luostareiden palvelukset, joten malleina kannattaa siis käyttää toisissa seurakunnissa vietettyjä palveluksia. Palvelustemme tekstit ovat inspiroituja samoin kuin Raamattukin. Emme rohkene muuttaa evankeliumin tekstejä, joten emme siis muuta palvelustenkaan tekstejä maailman muodin mukaan. Joskus osa-aikaisesti palkatta toimivat papit joutuvat siirtämään palveluksia viikonloppuihin piispansa suostumuksella.

Seurakuntapapin tulisi rohkaista maallikoita osallistumaan kuoron toimintaan, olla kuoronjohtajien tukena ja saarnoissaan ja puheissaan kannustaa kaikkia tutustumaan pyhien elämäkertoihin. Jos joudumme jumalanpalveluksissa käyttämään vuokrattuja ja muunlaisia kuin kirkoksi rakennettuja tiloja, pyrimme kuitenkin sisustamaan ne mahdollisimman paljon ortodoksista kirkkoa muistuttaviksi. On hyvä, että kirkossa on jonkin verran tuoleja lapsia, vanhoja ja sairaita varten. Jumalanpalveluksen ilmapiiriä tulisi sävyttää rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan, sillä olemmehan siellä antamassa kiitollisuudessa Jumalalle takaisin Hänen maailmansa. Siksi liturgian kielen pitää olla arvokasta. Päämäärämme on rukous, ja rohkaisemme rukouksellista mielialaa liturgisen kauneuden ja rauhaisan ilmapiirin avulla. Sisältäähän palveluksemmekin sanat: ”Rukoilkaamme rauhassa Herraa”. Uskon kautta ja rukouksen vahvistamana ortodoksinen kristitty voi toimia Jumalan välikappaleena maailmassa. Sillä, kuten apostoli Jaakob sanoo: ”usko ilman tekoja on kuollut”. Mutta olkaamme varuillamme, sillä tekomme voivat kummuta myös omista epäpuhtaista ja itsekeskeisistä lähtökohdistamme eivätkä Jumalan armosta.

V käsky: Kirkossa käyttäytymisemme

Modernistit: Mitä kirkkoon pukeutumiseen tulee, jokaisen pitäisi voida käyttää siellä samoja vaatteita kuin muuallakin. Meidän pitää poistaa kaikkia naisia erottelevat pukeutumiskoodit, kuten pitkän hameen ja huivin käyttäminen ja housujen välttäminen. Myös naisten tasa-arvon vastaiset käytännöt, kuten kirkotusrukousten lukeminen ja heidän estämisensä tulemasta ehtoolliselle kuukautisten aikana, täytyy lopettaa. Lasten pitäisi saada vapaasti juoksennella kirkossa ja pitää ääntä, sillä sehän on vain itseilmaisua.

Traditionalistit: Ne, jotka häpeämättöminä tulevat kirkkoon sopimattomasti pukeutuneina ja siten loukkaavat uskoamme, pitäisi poistaa kirkosta. Me syljemme, kun näemme heidän pilkkaamisensa. Kirkkojen oville pitäisi laittaa tarkat ohjeet siitä, miten kirkkoon pitää pukeutua, missä siellä pitää seistä ja miten käyttäytyä. Kaikkien pitäisi pukeutua samaan tapaan ja käyttää mahdollisimman paljon mustaa. Nuoret naiset eivät saa tulla kirkkoon kuukautisten aikana. Jos lapset eivät voi olla kirkossa täysin hiljaa, heitä ei saa päästää sinne. Naisten ja miesten jaottelu kirkossa on pakollista: naiset seisovat vasemmalla ja miehet oikealla puolella.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, opetelkaamme pukeutumaan palveluksiin sopivalla tavalla. On olemassa kaunis ja kunnioittava tapa pukeutua juhlajumalanpalvelukseen käyttäen jotain kyseistä juhlaa symboloivaa väriä, kuten sinistä Jumalanäidin juhlassa, vihreää Helluntaina jne. Mitä tulee naisten huivin käyttöön, apostoli Paavali kirjoittaa, että naisten kuuluu peittää kunniansa, hiuksensa, kun he tulevat Herran huoneeseen. Tämän kehotuksen noudattamisen ei pitäisi olla pakotettua ja epämiellyttävää, vaan sävyisyydellä toteutettua. Meidän tulee noudattaa sekä lain kirjainta että henkeä.

Papiston tulisi huolehtia äskettäin synnyttäneiden naisten kirkottamisesta, jotta nämä Kirkon rukousten avulla voisivat varjeltua synnytyksenjälkeiseltä masennukselta. Vaikka naiset voivat tulla kirkkoon kuukautisten aikana hyvän hygieniatasomme ansiosta, he Kirkon hurskaan tradition mukaan eivät kuitenkaan osallistu tuona aikana ehtoolliseen. Poikkeuksia tähän ohjeen noudattamisessa voidaan tehdä rippi-isän suostumuksella, esimerkiksi sairauden aikana tai pääsiäisenä. Lapsia ja heidän vanhempiaan tulisi ohjata oikeaan käytökseen kirkossa. Lapset voivat liikkua kirkossa, mutta heidän tulisi pysyä hiljaa. On hurskas tapa jakaa kirkko naisten ja miesten puoleen, mutta seurakunnan pappi voi käyttää tässä asiassa harkintaansa, sillä kirkkoon tulevat perheet haluavat useimmiten seistä yhdessä. Kaikessa meidän tulee säilyttää rukouksen mieliala, vaatimattomuus, kunnioitus ja rakkaus.

VI käsky: Synnintunnustus ja ehtoollinen

Modernistit: Tänä psykologian aikakautena papille tehtävät synnintunnustukset pitäisi lakkauttaa. Jokaisen pitäisi voida käydä ehtoollisella milloin haluaa, eikä mitään etukäteen valmistautumista tarvita. Lauantai-iltana voit nauttia elämästä ja käydä elokuvissa, konsertissa, teatterissa tai oopperassa, voit syödä ja juoda vapaasti, sillä tällä tavallahan pyhität maailmaa ympärilläsi. Älä koskaan tunne syyllisyyttä, sillä Jumalahan antaa meille kaiken anteeksi. Jos tekee mieli juoda kuppi kahvia tai syödä aamiaista aamulla ennen ehtoollista, tee toki niin. Jos haluat joskus tunnustaa syntisi, tee niin kenelle tahansa sopivalle henkilölle ja mene sen jälkeen papin luo saadaksesi synninpäästön, jos siltä tuntuu. Ehtoolliseen tulee osallistua jokaisessa liturgiassa.

Traditionalistit: Ehtoolliselle ei voi osallistua muuten kuin säädetyllä tavalla suoritetun synnintunnustuksen jälkeen. Papin tulee painottaa syyllisyyttä voimakkaasti, jotta seurakuntalaiset tuntisivat itsensä tarpeeksi nöyriksi. Heidän täytyy tuntea, etteivät he saa anteeksi, elleivät kadu kyllin syvästi. Koko luostarityyppinen sääntö tulee lukea ennen ehtoollista. Eukaristinen paasto puolesta yöstä lähtien on ehdoton. On suositeltavaa käydä ehtoollisella vain neljä kertaa vuodessa, sillä maallikot ovat liian syntisiä ja arvottomia osallistumaan useammin pyhistä lahjoista.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, meidän Taivaallinen Isämme kutsuu meitä kaikkia rakkaita lapsiaan osallistumaan usein synnintunnustukseen ja ehtoolliseen, jos mahdollista kerran kuukaudessa. Vaikka on kyse erillisistä sakramenteista, niin niihin voidaan osallistua peräkkäin. Jos joku käy ehtoollisella säännöllisesti, hänen tulisi myös säännöllisesti käydä synnintunnustuksella. Seurakuntalaisia tulisi rohkaista lukemaan ainakin ehtoollisen valmistavat rukoukset ennen osallistumistaan sakramenttiin. Ennen ehtoollista paastoamme puolesta yöstä lähtien. Poikkeuksen tähän sääntöön tekevät sairaat, joiden pitää ottaa lääkkeitä, ja eräät muut tapaukset kuten pienet lapset ja raskaana olevat naiset. Näissä tapauksissa papin tulee käyttää harkintaansa.

VII käsky: Paastoaminen

Modernistit: Paastoaminen ja pidättäytyminen on lopetettava. Olemmehan jo unohtaneet paastot ja niiden ajat. Paastoaminen sopii maalaisille, mutta ei nykyajan ihmiselle. Jos haluat, voit tietysti olla syömättä lihaa Pitkänäperjantaina, etenkin jos olet menossa jumalanpalvelukseen silloin. Häitäkin voi siis viettää milloin vain, myös lauantaisin ja vanhoina paastoaikoina.

Traditionalistit: Kaikkia paastoja pitää noudattaa kirjaimellisesti, siis myös maanantaipaastoa, jonka määräämme kaikkia koskevaksi. Avioparien tulee noudattaa pidättyvyyttä. Pienimmänkin paastosäännön noudattamatta jättäminen on kauhea synti. Tutki aina kaikki ruokien ainesosat tarkkaan, ja mene heti synnintunnustukselle, jos olet vähimmässäkään määrin rikkonut paastoa ja pidättyvyyssääntöjä. Lapset, jotka on siitetty paaston aikana, ovat kirottuja samoin kuin vanhempansa, ja heitä tullaan rankaisemaan kuten kaikkia syntisiä. Häitä voidaan viettää vain paastoaikojen ulkopuolella. Nuoria ihmisiä ei rohkaista menemään naimisiin, vaan valitsemaan luostarielämä.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, pyrkikäämme pitämään paastot, jotta oppisimme itsehillintää pidättäytymällä ensisijaisesti lihasta ja muista eläinkunnan tuotteista. Muistakaa, että meidän pitää paastota uskollisesti sekä kirjaimen että hengen mukaan. Herra piti vanhurskaana publikaania, ei fariseusta. Avioliittoon vihkimisten pitäisi tapahtua paaston ulkopuolella, koska aviopuolisoille suositellaan pidättyvyyttä paaston aikana. Kuitenkin piispan siunauksella voidaan paastonkin aikana vihkiä sellaisia pareja, jotka ovat asuneet yhdessä, varsinkin jos heillä on lapsia. Häävastaanottoa ei tällöin kuitenkaan tulisi järjestää.

VIII käsky: Kansalliset perinteemme ja historiamme

Modernistit: Kansallistunnetta ja isänmaallisuutta ei pidä suosia, koska ne ovat pahoja asioita. Kirkon pitää käyttää sijaintimaassaan yleisesti puhuttua kieltä. Mitään kansanperinteeseen liittyviä kansallisia tapoja ei tule suosia. Opetamme kansainvälisyyttä, koska olemmehan sidottuja vapaamuurariveljeskuntamme sääntöihin. Tämän takia iloitsimme Venäjän tunnetusti epä-älyllisen tsaristisen monarkian kaatumisesta vuonna 1917. Nuo slaavilaiset kuninkaalliset, jotka tapettiin, eivät ole marttyyreja, vaan yksinkertaisesti omien suvaitsemattomien oikeistolaisten ideologioidensa uhreja.

Traditionalistit: Kansalliset perinteemme menevät kaiken edelle, ja tavoitteenamme on elvyttää monarkistinen hallintomalli koko ortodoksisessa maailmassa. Meidän täytyy olla hyvin varovaisia tuodessamme kansallisia tapoja kirkkoihimme; jokainen vakiintunut tapa on huolellisesti säilytettävä. Oman maamme lipun on liehuttava sekä kirkon sisä- että ulkopuolella. Kunnioitamme erityisesti heitä, jotka tukivat monarkiaa ja tulivat surmatuiksi pahojen vasemmistolaisten antimonarkistien käsissä. Noiden murhaajien sielut palakoot ikuisesti helvetin tulessa.

Ortodoksit: Kunnioitamme kristittyjen veljiemme ja sisariemme kansallisia perinteitä siinä määrin kuin ne ovat uskollisia ortodoksiselle uskolle. Käytämme erilaisia liturgisia kieliä sen mukaan kuin seurakuntalaisemme niitä tarvitsevat. Kirkko on meidän kaikkien äiti, joka ottaa vastaan lapsensa ja auttaa meitä, niin että koemme yhteyttä erilaisuudessammekin. Autamme toisiamme eteenpäin pelastuksen tiellä. Meidän tulisi rohkaista niiden marttyyrien ja tunnustajien kunnioitusta, jotka tulivat murhatuiksi Venäjän vallankumouksen kauhuissa. Meidän täytyy kuitenkin aina muistaa, että Kristus kehotti meitä rakastamaan vihollisiammekin, sillä heidän johdostaan olemme saaneet nämä monet uudet ja rakastetut pyhät. Meillä ei tule olla vihan henkeä sisimmässämme.

IX käsky: Tapamme

Modernistit: Meidän täytyy omaksua ympäröivän maailman tavat ja käyttää luonnollisestikin uutta kalenteria sekä viettää pääsiäistä samaan aikaan kuin lännessä. Meidän pitää modernisoida hautaustapamme ja sallia polttohautaus kuten muutkin tekevät. Pyhitetyn veden käyttö tulisi lopettaa. Vaikka se veisi meiltä 30 vuotta, aiomme saada kaikki salamyhkäisyyteen taipuvaiset, tietämättömät ortodoksit taipumaan valveutuneeseen, moderniin ja järkevään ortodoksiseen filosofiaamme.

Traditionalistit: Me taistelemme koko meitä ympäröivää maailmaa vastaan, sillä se on toivottoman paha. Ne, jotka käyttävät uutta kalenteria, ovat pahoja hereetikkoja, joiden sakramentit ovat armoa vailla ja joiden sielut on tuomittu helvettiin. Myös ne, jotka on polttohaudattu, ovat tuomittuja helvettiin.

Ortodoksit: Veljet ja sisaret, joidenkin paikallisten ortodoksisten kirkkojen piispat tai piispainkokoukset ovat ottaneet käyttöön uuden kalenterin kiinteiden juhlien sijoittelussa. Kuten metropoliitta Anthony Khrapovitsky, pyhä Shanghain piispa Johannes (jonka hiippakunnassa oli uutta kalenteria käyttäviä seurakuntia), Justin Popovic, isä Filotheos Zervakos, Romanian isä Cleopa Ilie ja monet muut pyhät ja vanhurskaat, mekin kehotamme paikalliskirkkojen ihmisiä tottelemaan piispojaan. Jakaantuminen tuo aina mukanaan suuren vaaran. Tottelevaisuus on aina nöyryyttä, vaikka tottelisimmekin niitä, jotka ovat erehtyneet (vaikkei tietenkään harhaoppien ollessa kyseessä). Iätimuistettavan arkkipiispa Antonyn (Geneve) mukaan uuden kalenterin käyttäminen kiinteiden juhlien sijoittelussa ei ole harhaoppi, kuten hän on kirjoittanut hiippakuntansa lehdessä ja myös suullisesti todennut useita kertoja. Myöskään kirkkoisät eivät langettaneet siitä anateemaa.

Mitä tulee polttohautaukseen, tehtäköön selväksi, ettei meidän ole lupa polttaa edesmenneitten ruumiita. Seurakunnan pappi voi kuitenkin vierailla perheessä, jonka vainaja on polttohaudattu, ja keskusteluavun kautta johdattaa heitä noudattamaan Kirkon opetusta.

X käsky: Johtavat periaatteemme

Modernistit: Jokaisessa asiassa meidän täytyy ohjautua humanistisesta, rationaalisesta, poliittisesti korrektista ja länsimaisen liberaalista nykyajan ideologiasta käsin. Ne, jotka eivät seuraa meitä, ovat vain salamyhkäisyyteen taipuvaisia ja tietämättömiä konservatiiveja, jotka pitäisi sulkea pölyisiin Bysantin museoihin aikansa eläneine kanoneineen ja rituaaleineen. Me valveutuneet älyllisen ja sosiaalisen eliitin jäsenet olemme ylivoimaisia johtajia. Meidän ei tarvitse noudattaa minkään lain kirjainta, koska meillä on henki.

Traditionalistit: Pyhän kirkon jäseninä meidän tulee noudattaa kaikessa pyhiä kanoneita ja Typikonia aivan kirjaimellisesti. Ideologiana meillä on yksi ja totinen uskomme, joka vain tuo pelastuksen. Ei ole olemassa mitään anteeksiantoa ja armoa niille, jotka torjuvat meidät, ja kaikki heidän kirjoituksensa on sensuroitava. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.

Ortodoksit: Korkeasti pyhitetty metropoliitta Laurus on eräässä haastattelussaan julistanut, että myös ROCOR osana universaalia Kristuksen kirkkoa on saanut toteutettavakseen Kirkon ikuisen perustehtävän: ensinnäkin julistaa Kristuksen evankeliumia maailmalle, toiseksi ohjata hengellisesti Jumalan laumaa ja kolmanneksi rukoillen ja katuen odottaa Herran kunniakasta ja suuresti ylistettyä Toista tulemusta. Meidän tulisi muistaa, että Kristus ei perustanut paikallaan pysyvää, maailmalta sulkeutunutta yhteisöä. Päinvastoin, Hän kehotti opetuslapsiaan levittämään opetuksiaan kaikille ihmisille ympäri maailmaa. Teidät ja meidät kaikki on kutsuttu todistamaan uskostamme kaikissa tilanteissa, milloin tahansa joudummekin vastakkain tämän maallistuneen maailman kanssa. Lisäksi Vladika Lavr sanoi samassa haastattelussa, että ROCOR on tehnyt valinnan kulkea keskitietä suhteessaan maailmaan. Tätä hän viisaasti kutsui ”kuninkaalliseksi tieksi”, jota kulkien voidaan välttää kaikki nuo vaaralliset ”ismit” kuten liberalismi, modernismi, ekumenismi ja sotaisa fundamentalismi ja varoa erityisesti ylpeää itsetyytyväisyyden tunnetta. Tämä ”kuninkaallinen tie” on täynnä vaikeuksia, mutta se on ainoa oikea meille kaikille. Siis seuraa tätä kuninkaallista tietä ja pidä Kristuksen opetuksia esillä, jotta tekisit ne tunnetuiksi ympärilläsi oleville ihmisille. Älä piileskele keljassasi tai kotonasi, vaan tarjoa lohtua ”kadoksissa oleville Jumalan lapsille”. On niin monia, jotka tarvitsevat apuasi, ja heidän lohdutuksensa on sinun suurin palkintosi.

(Lainauksen lähteenä Marina Ledkovskyn artikkeli julkaisussa Orthodox Life, No 3, 2003, s. 20.)

Veljet ja sisaret, me torjumme hengellisen ylpeyden ja ideologioiden ja ”ismien” vihamielisyyden, sillä ne ovat luonteeltaan poliittisia ja maallistuneita. Kristus valitsi yksinkertaisia kalastajia opettamaan maailmalle rakkauttaan. Pyhät, joiden jalanjälkiä seuraamme, ovat opettaneet meidät vihaamaan syntiä, mutta rakastamaan syntisiä. Pyhän Hengen innoittamina meidät on sydämen nöyryydessä kutsuttu katumukseen. Kaikessa meidän tulee seurata Kristuksen Vuorisaarnassa välittämiä käskyjä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme ja rukoilla lakkaamatta maailman pelastuksen puolesta Kirkon Tradition mukaan. Ristiinnaulitun ja kolmantena päivänä ylösnousseen Kristuksen valaisemana Kirkko kutsuu kaikkia katumukseen ja pelastukseen Pyhän Hengen kautta. Meillä on vain yksi sanoma: Jumala on Rakkaus.

Isä Andrew Phillips

(Yllä oleva teksti edustaa kirjoittajan näkemystä)